Aloitetaan siis näistä koulu hommista puu puolella. Syksyn aikana saimme tehtyä yhteensä kolme varsinaista työtä ja sen lisäksi oli hieman omaa projektia siinä sivussa. ensimmäisenä valmistimme pienen työkalupakin, johon saisi pienempää tavaraa ja sitä olisi helppo kuljettaa sinne missä työskentelee. Materiaalina me käytimme koivua ja vaneria. Tärkein asia mikä tämän työn yhteydessä tuli oppia oli lohenpyrstöliitos (dovetail).
Opettelimme siis tekemään tämän liitoksen alusta loppuun käsityönä. Voin sanoa, että ajuksi tämä ajatus tuntui mahdottomalta ja mielessä kävi, että onhan tähän nyt varmasti konekkin olemassa, jonka avulla nämä liitokset tehdään nopeasti ja siististi. Kuitenkin on ymmärrettävää, että liitos opetellaan alusta loppuun itse, jotta sen voi myöhemmin totetuttaa koulun ulkopuolella omissa töissä ilman koneita. Lohenpyrstöliitokset eivät onnistuneet täydellisesti, mutta kuitenkin yllättävän hyvin nähden siihen, että tein niitä ensimmäistä kertaa.
Isompana työnä me valmistimme tälle työkalupakille arkun, jossa voi säilyttää enemmän tavaraa. Myös tässä työssä käytimme lohenpystöliitoksia, mutta ne me teimme kuitenkin jo koneella. Materiaalina käytimme kirsikkapuuta ja vaneria. Lisäksi arkkuun tuli rullat, ketjut ja saranat.
Arkusta puuttuu vielä loppuviimeistelyt, eli lukko, kahva, kanteen pehmuste ja pintakäsittely. Nämä asiat on kuitenkin ollut pohdittavana jo jonkun aikaa, sillä en ole osannut päättää millaisena haluaisin sen lopulta näyttävän.
Ennen joulua meillä oli kurssi, jossa me opettelimme veistelemään ja lopuksi veistimme ihmisen kasvot. Tämä työ ei oikein ollut minulle mieleinen, sillä kasvojen veistäminen oli todella tarkkaa ja vaikeaa. Tässä työssä käytimme lehmusta. Se on pehmeämpää puuta ja sen vuoksi myös helppoa työstää. Työn valmistuttua se käsiteltiin huonekaluille sopivalla öljyllä, jotta pinnasta tulisi viimeistellyn näköinen. Pintaa sai myös ennen sitä hioa, mutta itse halusin sen näyttävän siltä mitä kädenjälki on siitä muokannut. Samassa jaksossa me teimme myös savesta pään, jotta saimme harjoiteltua kasvojen piirteitä.
En nyt oikein tiedä mitä tästä taideteoksesta pitäisi sanoa... Tuli se tehtyä ja ihmiseksi sen tunnistaa, mutta ei se kovinkaan kaunis ole. Hauskinta tässä oli käyttää tuota erikois savea (monster clay). Tätä savea tuli lämmittää, jotta siitä tuli muotoiltavaa. Kun savi alkoi jäähtyä se samalla jähmettyi yllättävän kovaksi. Normaalista savesta tämä olisi ollut tylsää, mutta tämä erikois savi toi tekemiseen mielenkiintoa.
Joulun alla teimme kruunukynttilöille säilytysrasian, jonka päässä on myös paikka yhdelle kynttilälle missä sitä voi polttaa. Laatikossa on vedettävä kansi ja laatikkoon mahtuu yhteensä kaksi kynttilää säilytettäväksi. Rasia ei ole niinkään käytännöllinen vaan ennemminkin koriste esine. Nämä rasiat on valmistettu kirsikasta, mitä käytimme aiemmin arkkuun. Arkkujen materiaalista oli jäänyt sopivasti ylijäämä materiaalia näitä pieniä töitä varten. Sain juuri ennen lomille lähtöä valmiiksi kaksi rasiaa, jotka menivät lahjaksi mummolleni ja hieman kauemmaksi toiselle mummolle ja papalle. Molemmissa osoitteissa lahjojen saajat olivat otettuja lahjasta. Etenkin pappa oli tutkaillut ja ihastellut rasiaa paljon ja oli onnellinen, että nuoret tekevät vielä käsitöitä. Kyllä se saa ihmisen hyvälle tuulelle, että työtä arvostetaan! Tästä työstä myös unohtui ottaa kuva, mutta otan sen heti kun käyn seuraavan kerran mummon luona kylässä.
Seuraavia töitä pääsemme tekemään uudella koululla Kankaalla. Tilat ovat vielä hieman kesken ja alkuvuosi menee vielä paikkojen viimeistelyssä sun muussa. Täytyy toivoa, että pääsee mahdollisimman nopeasti tekemään taas omia töitä. Tämän vuoksi puutöistä ei välttämättä tule kuulumaan taas hetkeen. Mielessä on jo muutamia töitä mitä on minun toivottu valmistavan...
Isompana työnä me valmistimme tälle työkalupakille arkun, jossa voi säilyttää enemmän tavaraa. Myös tässä työssä käytimme lohenpystöliitoksia, mutta ne me teimme kuitenkin jo koneella. Materiaalina käytimme kirsikkapuuta ja vaneria. Lisäksi arkkuun tuli rullat, ketjut ja saranat.
Arkusta puuttuu vielä loppuviimeistelyt, eli lukko, kahva, kanteen pehmuste ja pintakäsittely. Nämä asiat on kuitenkin ollut pohdittavana jo jonkun aikaa, sillä en ole osannut päättää millaisena haluaisin sen lopulta näyttävän.
Ennen joulua meillä oli kurssi, jossa me opettelimme veistelemään ja lopuksi veistimme ihmisen kasvot. Tämä työ ei oikein ollut minulle mieleinen, sillä kasvojen veistäminen oli todella tarkkaa ja vaikeaa. Tässä työssä käytimme lehmusta. Se on pehmeämpää puuta ja sen vuoksi myös helppoa työstää. Työn valmistuttua se käsiteltiin huonekaluille sopivalla öljyllä, jotta pinnasta tulisi viimeistellyn näköinen. Pintaa sai myös ennen sitä hioa, mutta itse halusin sen näyttävän siltä mitä kädenjälki on siitä muokannut. Samassa jaksossa me teimme myös savesta pään, jotta saimme harjoiteltua kasvojen piirteitä.
En nyt oikein tiedä mitä tästä taideteoksesta pitäisi sanoa... Tuli se tehtyä ja ihmiseksi sen tunnistaa, mutta ei se kovinkaan kaunis ole. Hauskinta tässä oli käyttää tuota erikois savea (monster clay). Tätä savea tuli lämmittää, jotta siitä tuli muotoiltavaa. Kun savi alkoi jäähtyä se samalla jähmettyi yllättävän kovaksi. Normaalista savesta tämä olisi ollut tylsää, mutta tämä erikois savi toi tekemiseen mielenkiintoa.
Joulun alla teimme kruunukynttilöille säilytysrasian, jonka päässä on myös paikka yhdelle kynttilälle missä sitä voi polttaa. Laatikossa on vedettävä kansi ja laatikkoon mahtuu yhteensä kaksi kynttilää säilytettäväksi. Rasia ei ole niinkään käytännöllinen vaan ennemminkin koriste esine. Nämä rasiat on valmistettu kirsikasta, mitä käytimme aiemmin arkkuun. Arkkujen materiaalista oli jäänyt sopivasti ylijäämä materiaalia näitä pieniä töitä varten. Sain juuri ennen lomille lähtöä valmiiksi kaksi rasiaa, jotka menivät lahjaksi mummolleni ja hieman kauemmaksi toiselle mummolle ja papalle. Molemmissa osoitteissa lahjojen saajat olivat otettuja lahjasta. Etenkin pappa oli tutkaillut ja ihastellut rasiaa paljon ja oli onnellinen, että nuoret tekevät vielä käsitöitä. Kyllä se saa ihmisen hyvälle tuulelle, että työtä arvostetaan! Tästä työstä myös unohtui ottaa kuva, mutta otan sen heti kun käyn seuraavan kerran mummon luona kylässä.
Seuraavia töitä pääsemme tekemään uudella koululla Kankaalla. Tilat ovat vielä hieman kesken ja alkuvuosi menee vielä paikkojen viimeistelyssä sun muussa. Täytyy toivoa, että pääsee mahdollisimman nopeasti tekemään taas omia töitä. Tämän vuoksi puutöistä ei välttämättä tule kuulumaan taas hetkeen. Mielessä on jo muutamia töitä mitä on minun toivottu valmistavan...
- Tuuli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti